tiistai 23. huhtikuuta 2013

Anna arjen maistua

Hyvä ruoka, parempi arki.

Tiistaina ulkona satoi jäätävää tihkua, joten lämmin, mausteinen kanakeitto maistui taivaalliselta. Ohje löytyy vaihteeksi pirkka.fistä. Muuttelin ohjetta vähän, esim. pastan sijasta laitoin nuudeleita. Jälkkäriksi syötiin uutta Ainojätskiä, sitä uutta, mokkainen suklaaunelma. Ihan taivaallisen hyvää.


Mozzarella-rucolapitsaa. Vaatimattomasti parasta itsetehtyä pitsaa koskaan. Ohje löytyy täältä. Muuteltiin sitä vähän, esim. oikaistiin pohjan kanssa, joka tehtiin suoraan tortillapohjalle. 



Ensimmäistä kertaa maistettiin avocadopastaa, joka myös blogipastana tunnetaan. ;) Maineensa veroista kieltämättä. Ohje perinteisesti pirkka.fistä.



Nachokuorrutettujen broileripihvien osoite löytyy tällä kertaa Valion sivulta.



Arvatkaas onko tullut lohtusyötyä, kun taistelee matikanlaskujen kanssa... <3 naattu





keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

JEEEEEEEEEEEEEEEEEE (+ viimeinen croquis)

Ihan aluksi - pääsin jatkoon ennakkotehtävistä!!!!!!! Oon ihan riehaantuneen iloinen  ja onnellinen, ensimmäinen vaihe on läpäisty! Alkuahan tää vasta on, ja varsinainen edessä, mutta tästä pitää nauttia. Fiilikset ihan katossa! Kiitos vielä kerran tsempeistä teille kaikille, kyllä kannatti uskoa! Nyt taas on valtavat määrät energiaa millä puurtaa matikkaa.




Armilla, Irene ja Ersilia - näillä mentiin. Ajatelkaa, tolla viimeiselläkin epämääräisellä sotkukaupunkiwannabeErsilialla jossa ei ollut edes tekstin ideaa nimittäin suhteita langoilla merkitty. Samapa se tässssä vaiheessa!

Seuraavaksi mulla on  siis edessä arkkitehtimatikankoe, 20.5. Koe perustuu lukion pitkän matikan oppimäärään, ja minähän en oo lukenut kurssiakaan pitkää matikkaa, ajatuskin siitä on aina karminut selkäpiitä. Kirjoitin kuitenkin lyhyestä matikasta E:n, joten täysin toivoton en siinä ole. Viime aikoina motivaatio matikanluvuista on ollut täysin nollissa: "jos en pääsekään niistä ennakkotehtävistä jatkoon, tää on täysin turhaa kidutusta." Mutta eipäs menneet nekään matikanluvut hukkaan! Geometrian pariin siis taas. Samalla ajattelin harjoitella varsinaisia pääsykokeita, piirrustus- ja suunnittelukokeita, varten. Niihin pääsee, jos läpäisee matikankokeen (läpipääsy on kohtuullisen helppo, mutta koe perustuu pitkään matikkaan). Varsinaiset valintakokeet järjestetään sitten kesäkuun alussa ja ne kestää neljä päivää, yhteensä tehdään muistaakseni seitsemän kolme tuntia kestävää tehtävää.

Vielä yksi ilouutinen - ennakkotehtävistä siis ei saa mitään pisteitä, se on vain hyväksytty tai hylätty. Matikankokeesta pisteitä saa melko vähän suhteessa muihin osioihin, max 3, kun yo-tulosten perusteella laskettavista alkupisteistä saa max 12 ja piirrustus- ja suunnittelukokesita max 15 p. Mä aikaisemmin luulin, et mun alkupisteet on vaan 7,6, kun ajattelin et pisteytetään vaan yks reaali. Mut nyt katsoin uudelleen ja huomasin, että pisteytetäänkin useampi reaali eli myös mun psykan ällä, joten mun alkupisteet onkin huikeat 9,6! Parantaa aika paljon mahdollisuuksia päästä unelmien kouluun. :)

Croquispiirtäjän ura olis nyt toistaiseksi finaalissa, eilen oli viimeinen kerta. Jos vaan mitenkään pystyn, jatkan kyllä ens syksynä taas. Koukkuun sitä taisi jäädä tähän omalaatuiseen piirtämisen lajiin. Niin nopeaa, aivotonta, hauskaa, erilaista kuin muu piirtäminen. Ylikriittinen ei vain voi olla, jos aikaa on minimaalisen vähän. Ja mulle toi ylikriittisyyden poisopettelu on aika tärkeää, kun en osaa olla melkein koskaan omiin töihin tyytyväinen. Lisäks tämmösen piipertäjähifistelijän on hyvä oppia jotain noin suurpiirteistä, jossa keskitytään pelkästään olennaiseen.


Viimeisen kerran kunniaksi laitan vähän useammasta piirrustuksesta kuvan. Aluksi minuutin piirrustuksia.





Sitten tehtiin supernopeita 45 sekunnin ja 20 sekunnin croquita.

 


Lopuksi keskityttiin varjostuksiin. Aikaa oli kaksi minuuttia.

 


 Paperia kului neljän kuukauden aikana tällainen nivaska.



Ja tällainen oli kehitys neljän kuukauden aikana. Vasemmanpuolimmainen oli ensimmäinen croquis koskaan ja oikeanpuoleinen viimeinen, jonka toistaiseksi olen tehnyt. Aikaa MOLEMMISSA on 2 minuuttia.

 




















Ja kuka vielä väittää ettei piirtäminen ole harjoittelusta kiinni. Paljon on vielä kehitettävää, mutta noita kahta kun vertaa, niin oon kyllä ihan tyytyväinen. Tämä mielessä nyt vain treenaamaan pääsykokeita varten.

Sellainen siis oli mun ura croquispiirtäjänä toistaiseksi. Mestarista tässä ollaan sentään vielä kaukana, mutta ihan hyvä alku tää on. Ens syksynä taas piirtämään kynä sauhuten. 

Hilpeää harmaata keskiviikkoa! <3 naattu

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Olet mitä haluat

"Merimies ei rukoile myötätuulta. Hän oppii purjehtimaan."
Gustav Lindborg

Vuosi sitten, sen kunniaksi, että kirjoitin yo-kirjoituksissa psykologiasta L:n, psykologian opettajani antoi minulle stipendinä pienen kirjan. Hävettää myöntää, mutta rahapulassa painiskelevana opiskelijana ajattelin, etten minä mitään kirjaa tarvitse vaan rahaa!

En olisi voinut olla enempää väärässä. Kirja oli juuri sitä mitä tarvitsin, ja se kirja oli Tony Dunderfeltin Ilon psykologia.

Kliseisesti ilon psykologia on kirja, joka muuttaa elämäsi, jos vain annat sen muuttaa. Toisille sellainen kirja voi olla esimerkiksi Paolo Coelhon Alkemisti (olen lukenut senkin), minulle se oli Ilon psykologia.

Meillä on jatkuva tarve pyrkiä eteenpäin, tehdä asiat paremmin, parantaa maailmaa. Haluamme isomman, paremman ja kauniimman kodin, sisustamme sen nätisti, pidämme huolta ihmissuhteistamme. Liikumme, jotta fyysinen terveytemme pysyisi hyvänä. Teemme töitä, että välttäisimme taloudelliset ongelmat. Mutta miksi niin moni meistä sairastaa masennusta, miksi mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kuin koskaan, vaikka maailma ympärillämme on aineellisesti ja sosiaalisesti parempi kuin koskaan ennen? Dunderfelt sanoo: "Vielä nykyaikanakjin psyykkistä vapautta ja ajattelun luovuutta aliarvioidaan kauhistuttavalla tavalla. Psyykettä pidetään yleisesti toisarvoisena aineelliseen ja sosaaliseen maailmaan verrattuna." Miksi pidämme huolta elämän muista osa-alueista, muttemme kuitenkaan tärkeimmästä, nimittäin omasta psyykeestämme?

 Ajattelemme, että olemme hyvällä tuulella, koska ulkona paistaa aurinko tai huonolla, koska kaverimme käyttäytyi ääliömäisesti. Onnellisuuden ajatellaan siis olevan sidoksissa fyysisiin tai sosiaalisiin tekijöihin, toisin sanoen ilon ajatellaan tulevan ulkopuolelta. Kuten aiemmin kirjoitin, ihmiset olivat 80-luvulla tutkimusten mukaan tyytyväisempiä kuin nykyään, vaikka aineelliset ja sosiaaliset olosuhteet olivat tuolloin paljon nykyistä huonompia.

Todellisuudessa ilon suunta on enemmän kuin ulkoapäin sisään virtaavaa, niin sisältäpäin ulos kulkeutuvaa. Elämä on tulkintaa. Kauneus on katsojan silmässä. Metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hymyile elämälle, niin se hymyilee sinulle takaisin. Kyllähän me kaikki tiedämme, että asenne vaikuttaa, mutta uskommeko siihen, että asenne ratkaisee?

Meillä itsellämme on avaimet parempaan elämään ja sen saavuttamiseen tehokkaimmalla keinolla: oman psyykeemme avulla. Kuulostaa utopistiselta, vai mitä? Ilon psykologia on kuitenkin hyvin selkeäkielinen, pieni kirjanen, helpompilukuisempaa kirjaa saa etsiä. Omasta mielestäni kirja on jopa liian helppo, yksinkertainen ja suoraviivainen, itse kun rakastan pohtia kaikenlaista psykologista, filosofista ja muuta älytöntä.

Monet kyynikot ja realistitkin saattavat suhtautua väheksyvästi tällaiseen "yltiöoptimismiin" ja pitää sitä huuhaana. Ajatuksen voima vaikuttaa kuitenkin jopa aivojen rakenteeseen. Se on hiljattain todistettu tutkimuksissa, joita on tehnyt mm. Jeffrey M. Schartz, joka osoitti, että ihmisen tapa ajatella, havannoida ja toimia muuttaa aivojen hermoston toimintaa, vahvistaen tiettyjä yhteyksiä ja heikentäen toisia. Uutinen on valtava, se todistaa, että positiivisuuden, oman luovan ajattelun voima on merkittävämpi kuin olisimme koskaan voineet kuvitella.

Ilon psykologia on kirja, joka muutti elämäni suunnan. Ymmärsin, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. Elämä on sitä, miten sen tulkitsen. Minä itse olen sitä, mitä haluan olla.

Oman elämän suunnan muuttaminen ei tietystikään käy käden käänteessä. Sen eteen tarvitsee tehdä töitä, ja paljon. Siksi Ilon psykologia on aina ulottuvillani (ellei se ole lainassa, ja se on muuten usein, koska olen mainostanut sitä aika innokkaasti).

Tottakai negatiivisiakin tunteita pitää olla ja nekin pitää ottaa tosissaan. Mutta ei liian tosissaan; onko niissä pakko jatkuvasti rypeä? Ajatus siitä, että olen huono ihminen jonkin epäonnistumisen takia, on vain oma tulkinta ja kaukana totuudesta.

Oma elämäni on helpottunut suuresti, kun olen oppinut "nousemaan" negatiivisesta olotilasta heti, kun näen sen mahdolliseksi ja pysäyttää alkavan negatiivisen kierteen. Se onnistuu yksinkertaisesti asennemuutoksen avulla. Olen oppinut nauttimaan elämästä paljon enemmän. Olen ymmärtänyt, että samalla energialla, jolla angstailen synkissä pohjamudissa, voin yhtä hyvin iloita arjen pienistä iloista. Sillä arjen pienistä iloista elämä koostuu, kuin pitkä helminauha: valon leikki orkidean helmiäisessä lehdessä, kommentti blogissa, raikas ilma tai ystävän hymy. Pitää vain osata nähdä, tuntea, aistia.

Oikeastaan blogini liittyy samaan asiaan. Haluan täällä tuoda esille ja jakaa asioita, joista innostun, pidän, rakastan ja nautin. Haluan jakaa innostusta ja hyvää mieltä. Jakamalla hyvää mieltä tuottavia asioita saan myös itse niistä entistä enemmän iloa.

Tervetuloa uusille lukijoille ja kiitos teille kaikille. Lukemalla ja kommentoimalla blogiani tuotte mulle paljon iloa ja hyvää mieltä! :) On ollut myös huikeaa huomata, kuinka monet ovat tsempanneet ja uskoneet muhun kouluunhakuprojektissa. Huomenna selviää, pääsenkö jatkoon ennakkotehtävistä. Aika menee niiiiiin hitaasti. Jännittäääää!
<3 naattu

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kevät, converset ja maailman parhaat kookoskeksit

Miten oon joskus voinut ajatella, että kevät on rumaa aikaa?














  
 Kun kävin juoksemassa yks päivä, päädyin tuijottelemaan tienpenkereitä, joiden sulavat lumipenkat muodostivat huikean kauniita muotoja, kuvioita, rakennelmia. Pakko oli hakea kamera ja käydä kuvailemassa. Kevät kohisi, lumi suli ihan silmissä ja korvissa.


Takapiha on silti näin täynnä lunta. Mutta siellä on mennyt jänis!

Oon ihan kevätfiiliksissä. Enkä vähiten siksi, että nyt puin ekaa kertaa päälle keväänkeltaiset converset. 






 Lopuksi maailman parhaiden kookoskeksien ohje. Nää on melko helppoja tehdä ja ihan älyttömän hyviä. Mun ihan ykkössuosikki, jos leivon jotain pikkuleipiä.

Kookospikkuleivät

125 g tummaa suklaata
2 munanvalkuaista
hyppysellinen suolaa
100 g hienoa sokeria
180 g kookoshiutaleita
1 tl vaniljasokeria
koristeluun talous- ja valkoista suklaata, 60 g molempia.


1. Sulata suklaa ja jätä jäähtymään.
2. Vatkaa valkuaiset ja suola pehmeäksi vaahdoksi. Lisää 3-4 rkl sokeria ja vatkaa kiiltäväksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput sokerista sekä suklaa, kookoshiutaleet ja vaniljasokeri.
3. Annostele kukkuraisia lusikallisia taikinaa leivinpaperilla peitetyille pelleille. Paista 150-asteisessa uunissa 15-18 minuuttia kunnes keksit ovat pinnalta kuivia mutta keskeltä pehmeitä. Annoksesta pitäisi tulla noin 24 kappaletta keksejä.
4. Sulata suklaat erikseen koristelua varten. Kasta puolet kekseistä tummaan, puolet vaaleaan suklaaseen. Laita jähmettymään leivinpaperille. 
5. Lusikoi loput suklaista pursotinpusseihin ja pursota keksien pinnalle vastaväriä. Hauskimman näköisiä keksejä saat, kun pursotat mahd rennolla ranteella. :)


Iloisia kevätfiiliksiä toivotellen <3 naattu