maanantai 13. toukokuuta 2013

Sadepäivän mahdollisuus





Sadepäivä voi olla juuri niin kurja kuin sen voi kuvitellakin olevan. Varsinkin, jos nokkelasti yhdistää sadepäivän ja matikan ja tenttiinluvun.








Sadepäivä voi olla myös pienien ilojen päivä, jos sille antaa mahdollisuuden. Lähdin katselemaan sitä lähemmäs ulos, sumuinen ilma oli huumaava ja märkiä polkuja pitkin pehmeää juosta.







Aurinko laski hiljalleen ja tunnelma ulkona oli yhtä aikaa niin pysähtynyt että pysäyttävä, ettei juoksulenkki riittänyt, vaan täytyi vielä lähteä ulos kuvailemaan pihaa. Kesä tuli, kun tallustelin metsässä avojaloin, oli kummallisen lämmin.



 

Polku vie terassilta "suihkulähteelle". Siellä pihan ensimmäiset kasvit jo heräilevät kevääseen.













































Minusta on uskomattoman hienoa, miten nää rivarit on suunniteltu just sopimaan ympäröivään luontoon. Yksi parhaista piirteistä arkkitehtuurissa on just se, miten rakennukset istuu ympäristöönsä. Tää rivitalo on oivallinen esimerkki siitä, ettei rivarinkaan tarvitse olla tylsä ja tavanomainen, että pienikin voi olla todella kaunista.


Vaikka levollisin, niin vähän haikein mielin palailin metsästä: kämppiksen leipoman leivän tuoksu kantautui pikkumetsään asti, saunakin oli valmiiksi lämmitetty.

Eihän me asuta täällä enää kuin kuukausi. Sitten hajaannutaan ympäriinsä, kuka minnekin, kotikolo hiljenee, tyhjenee ja herää taas myöhemmin henkiin muttei enää samana. Meitäneljää sanan samassa merkityksessä ei enää ole, ja taas eräs vaihe elämässä on ohi.





Mutta sitä suuremmalla syyllä viimeisestä kuukaudesta otetaan kaikki ilo irti!

Sadepäivään iloa toivotellen <3 naattu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti