keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Karate - kontakteja & kontrasteja

Unelmat on tehty toteutettaviksi, ne pienetkin. Siksi pitkäaikaisen haaveilun päätteksi aloitin karaten viime tammikuussa.

Keltanokat ylpeinä uudenkarheista vöistään, jotka ansaittiin viime torstain vyökokeissa.

Oon ihan nappulasta lähtien haaveillut jonkin itsepuolustuslajin harrastamisesta. Keväällä tajusin, että nyt sen aloittamiseen saumat on paremmat kuin koskaan ja ehkäpä ainoat koskaan. Siltä seisomalta ilmoittauduin karaten peruskurssille ja sain neljä kaveria mukaan.


 Karate ei ole aivan heikkohermoisten hommaa, kontaktia otetaan ja välillä rajustikin. Mättämisestä ei kuitenkaan ole kyse: suojia ei tarvita, kun opetellaan lyömään kovaa, mutta kontrolloidusti niin, että lyönti pysähtyy juuri sen osuessa.


Karate on vastakohtien laji: on oltava yhtä aikaa rento ja kivikova, nopea ja rauhallisen hallittu. On kumarrettava vastustajalle ja käyttäydyttävä kohteliaasti, mutta katsottava koko ajan silmiin, sillä vastustajasi on vihollinen. On lyötävä kovaa, mutta satuttamatta vastustajaa.


Ihastuin karateen heti ensimmäisistä treeneistä lähtien. Eniten siinä viehättää juuri kontrastit ja kokonaisvaltaisuus. Sitä paitsi kerrankaan lyhyt varsi (154 cm) ei haittaa, vaan on paremminkin hyödyksi (pystyy liikkumaan sujuvammin)! Parasta on kuitenkin se, että on oikeasti HAUSKAA! Aluksi kenelläkään meistä ei tietysti ollut aavistustakaan, mitä karate on. Eriskummallisten asentojen opettelu oli siis aika mielenkiintoisen näköistä hommaa, ja omille töskäilyille sai nauraa tämän tästä. Vaikka peruskurssilla harjoiteltiin kovaa, naurettiin myös senkin edestä. Kyllä karate on ehdottomasti lentopallon ohella hauskimpia urheilulajeja, joita oon kokeillut.



Peruskurssilla meillä oli treenit kahdesti viikossa. Nyt siirryttiin yleisiin harjoituksiin, joita järjestetään neljästi viikossa. Yleisissä harjoituksissa on yhtä hauskaa kun peruskurssilla, ja karatesallilla lähes kaikki ovat keskenään tuttuja. Tunnelma on mukava, pukkarissakin puhutaan, toisin kuin esim. megajumpissa.


Tältä meidän "kämppä" muuten näyttää takapihalta katsottuna. Aaah love it! Arkkitehti on valinnut talon sävyiksi juuri samat kuin taloa ympäröivien mäntyjen rungoissa. Ois mahtavaa laittaa terassille puutarhaa niinkuin viime kesänä, mutta kun muutetaan pois toukokuun lopussa niin se siitä puutarhasta.








Kesällä karate jää näillä näkymin pois kuvioista, mutta oranssin vyön metsästys alkanee syksyllä.


Suosittelen lämpimästi lajia ihan kenelle vain. Mitään muuta ei tarvita kuin rohkeutta. Ja sitäkin vain ripaus.

Karatekat kiittää ja kumartaa <3 naattu & co


5 kommenttia:

  1. Iha parhaita kuvia!<3 :) Karate on mukavaa jo ne parit liikkeet mitä combatisa kokenu! :) Ois huikia itekki käyä sitä testaan iha vaikka vöille asti ;) Haave vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä lähe mun kans! Ykas on karateseura, mutta sen tyylisuunta on eri, mulla oli shotokan, ni en tiiä pitäiskö mun käydä sen peruskurssi alusta. :D Sinne mun messiin? :D Sä oisit varmasti just sopiva siihen hommaan, pikkunen ja ketterä:)

      Poista
    2. Ni pittää kattoa, määpä katon tuota karateseuran sivua ja vähä hintoja, ois huikia! :)

      Poista
  2. Ihana karatepostaus :) meidän pojat myös harrastaneet jonkun aikaa, mutta sitten innostus lopahti. Tosi ihana tuo talo.

    VastaaPoista