lauantai 25. toukokuuta 2013

Erilainen, ikimuistoinen



"Kerran aloitettuasi uneksimisen, älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista
eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna niiden toteutua."


Viime viikonloppuna toteutui jälleen eräs pieni haave: haave heppaleiristä omalla porukalla. Kyllä, minäkin kuulun siihen entisten heppatyttöjen sankkaan joukkoon, joiden sydämen sopukoissa on yhä edelleen oma paikkansa noille hassuille eläimille.

Haave alkoi muotoutua jo kauan sitten heppaleirillä, kun jouduttiin heräämään viideltä yli-innokkaiden pikkuheppatyttöjen aamutallitohinoihin. Silloin päätin, että järjestän joskus heppaleirin omalla porukalla, ja sen tein.

 

Kaunein hevonen, jonka olen koskaan nähnyt.
Tallin suurimmat ja pienimmät.

Tää kuva ei kerro todellisuutta: oikeasti jouduin tekemään niin paljon töitä, että sisäreidet ovat edelleen (viikon jälkeen!) kipeänä.
Viikonlopun kuvatuin, suloisin pari; pienimpien ja itsepäisimpien tahtojen taisto.



Se, että osa meistä ei ollut ratsastanut koskaan ja osa aikoinaan paljonkin, ei hidastanut. Itse olin ratsastanut viimeksi vuosia sitten. Meillä oli koossa loistava porukka, joka puhalsi yhteen hiileen, iloitsi toisten onnistumisista ja auttoi itse kunkin pelkojen voittamisessa. Ilmatkin olivat meille suosillisia; oikeastaan viikonlopussa ei ollut mitään muuta huonoa kuin mm-lätkä. Laittaisin mielellään enemmän kuvia meistä, mutta en millään viitsi alkaa kyselemään jokaiselta lupia, joten saatte tyytyä nyt pääasiassa heppakuviin (tämän takia muutenkaan postauksissani ei yleensä näy ihmisiä). Pieni heppatyttö minussa ja tosi monessa muussakin nosti kyllä päätään, jatkan kesällä harrastusta jos vain löydän sopivan tallin. Heppaleiriviikonloppu oli kyllä erilaisin ja ikimuistoisin aikoihin.

Pahoittelut, etten ole viime aikoina oikein ehtinyt blogia päivittelemään. Päivitystahti on näköjään suoraan verrannollinen sään kanssa, nyt loistavilla ilmoilla ei yksinkertaisesti pysty istumaan koneella. Jospa se menee myös toisin  päin, etteivät lukijatkaan kaipaa näillä ilmoilla postauksia yhtä paljon. Mutta pääsykokeiden jälkeen aikaa blogillekin on enemmän. Nautitaan kesästä!

<3 naattu

6 kommenttia:

  1. Tiiän tunteen, kun hepat jälleen alkavat viedä sydämestäsi paikkaa. Itellä on käynyt samoin. Ne heppa-ajat silloin joskus jäi kytemään sydämeen, ja nyt jälleen roihativat palamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko enkussa alkanut ratsastella? Se on kyllä ihan ainutlaatuinen liikuntamuoto, tai oikeastaan se on paljon enemmän kuin pelkkä liikuntamuoto :) jos se ei ois niin kallista niin harrastaisin heti ihan täysillä!

      Poista
    2. Kyllä sitä rahaa aina ratsastukseen löytyy ;) ite työtön ja hyvin löytyy rahaa vaikka kerta maksaa 40€

      Poista
  2. Mistä tallilta nuo kuvat oli kun näytti tuo paikka kauhean tutulta :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarin tallilta Rantsilasta. Ihan paras paikka, huiput hepat ja vielä huipumpi opetus! Ootko käynyt tuolla? :)

      Poista
    2. En oo ikinä käyny, mutta paljon oon kuvia nähny, ku yks mun kaveri käy tuolla ihan vakituisesti ratsastamassa. :) Kivalta paikalta kyllä näyttää. :)

      Poista