lauantai 6. huhtikuuta 2013

Aina vain huononee?

Mummoni oli hyvän onnen lapsi. Vuonna 1919, kun juuri itsenäistynyt Suomi oli aloittanut hitaan toipumisensa edellisvuoden verisestä sisälissodasta, hän syntyi perifeeriseen Pohjois-Suomeen, eikä joutunut näkemään etelän kaupungeissa vaeltelevia lapsikerjäläisten laumoja. 20 000 lasta oli menettänyt ainakin toisen vanhempansa sisällissodassa. Kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua sotaorvot vaelsivat taas. Heitä oli yli kaksinkertaisesti se määrä kuin sisällissodan jälkeen.

Vuonna 1923 noin joka kymmenes vauva kuoli. Lapsia huutokaupattiin, huutokaupattavia lapsia hakattiin. Silti - sota oli ohi, elintaso nousi kohisten. "Ikinä ei ollut puutetta mistään", mummoni muistelee. "Eikä mitään osattu vaatiakaan."


Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kun mummoni oli hiljattain avioitunut, ei tunnettu työaikoja, lapsillakaan. Lapsia kuoli tapaturmissa kymmenen kertaa enemmän kuin tänään. Vaikka liikennettä oli vain murto-osa nykyisestä, ihmisiä kuoli liikenneonnettomuuksissa noin nelinkertaisesti enemmän. Lapsen todennäköisyys tulla surmatuksi oli 1950-luvulla nykyaikaan verrattuna yli 18-kertainen.

Vaikka vuonna 1983 mummoni oli jo siirtymässä eläkkeelle, vapaa-aikaa, avioparien yhteistä aikaa ja koko perheen yhteistä aikaa oli paljon nykyistä vähemmän. Vuonna 1983 syntyneen poikavauvan elinajanodote oli kahdeksan vuotta lyhyempi kuin 30 vuotta myöhemmin. Asuttiin ahtaasti; keskimääräisesti neliöitä henkeä kohti oli vain hippusen yli puolet nykyisestä. Kuitenkin seitsemän suomalaista kymmenestä piti vuonna 1984 suomalaisuuttaan onnena ja etuoikeutena. Parempia tuloksia tutkimuksissa ei sittemmin ole saatu.

Nykyään syntyvistä tyttövauvoista noin puolet tulee elämään satavuotiaaksi. YK:n vuosituhattavoite puolittaa köyhyys vuoteen 2015 onnistui viisi vuotta etuajassa. Maailman lapsikuolleisuus on Unicefin mukaan lähes puolittunut 20 vuodessa.

Lisää siitä, kuinka hyvä maailma on nykyään, voi lukea täältä. Suosittelen lämpimästi. Ilkka Malmbergin artikkeli Hesarin Kuukausiliitteessä todella pysäytti ja inspiroi. Aina vain huononee - vai sittenkin paranee?

Maailman rajun muuttumisen nähnyt 93-vuotias mummoni muistaa lapsuutensa ja nuoruutensa hyvin onnellisena. Hänen elämänsä noudattaa kutakuinkin kliseistä, idyllistä käsitystä siitä, että "ennen kaikki oli paremmin", ainakin ennen sotia. Kysymykseen siitä, oliko kaikki todella ennen paremmin, mummo kuitenkin kysyy vastaan: "No mikä kohta se sitten voisi olla paremmin? Kyllä kait nyt kaikki on hyvin. Minusta kaikki nyt on hyvin."


<3 naattu

4 kommenttia:

  1. Nyt osu ja uppos! Nykyään aina kerta valitetaan ja korostetaa kuinka paha ja vaarallinen maailma on. Iso osuushan siihen että luullaan maailman olevan paljon pahempi paikka kuin ennen on medialla. Koko ajan uutisoidaan joka ikisestä taposta ja murhasta ja kaikista onnettomuuksista. Onpa ihme, että ihmiset ahdistuu ja masentuu. Niin ihanaa ja helpottavaa lukea välillä tämmöstä tekstiä ja ajatella että tosiaan, kuinka hyvä ja turvallinen paikka monessa suhteessa maailma nykyään onkaan.
    Ps. Sul on mielettömän hyvä ja mielenkiintonen blogi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että teksti herätti ajatuksia - kiitos kommentista!! Oon niin samaa mieltä sun kanssa. En ymmärrä, miksei siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on, osata nauttia. Se on niin älyttömän paljon omasta asenteesta kiinni. Ps. Tervetuloa lukemaan! :):)

      Poista
  2. voin hhthä eellisen sanoihin osu ja uppos. Tuosa on varmasti aivetta jokkaisen miettiä, että eikö meillä tosiaan oo nykyään asiat hyvin,liianki hyvin,ku ei osata ehkä arvostaa tätä kaiknia Hyvvää mitä on saatu ja tietyllaista heleppoutta myös. En silti ihimettele ku vanhemmat ihimiset puhhuu että.ennen oli asiat palio parrmmmin,niillä on.pointtinsa siinä. Mutta oon kyllä täysin sitä mieltä,että meillä on asiat tosi tosi vyvi. Ja meijän pitää myös osata arvostaa ja nautti siittä. Niitos tästä tekstistä pikkusysteri.<3 nirjotan kännykällä nii tää tekstiä on täynnä kirjotusvirheitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai ennenkin on ollut hyviä asioita, mutta kyllä nykyään esim. lasten ja naisten asema ja tasa-arvoisuus on aivan eri luokkaa ja siitä oikeasti pitäis olla kiitollinen. Kärsimystä yksinkertaisesti on vähemmän, ainakin meillä länsimaissa. Ja usein vanhat ihmiset muistaa lapsuuden ja nuoruuden onnellisena "kulta-aikana", niinkuin mekin varmaan sitten tulevaisuudessa :D Niin se vaan menee, mutta arvostan vaikka mummun asennetta, että sen mielestä "kaikki on nyt hyvin", eikä se valita että kun nykyaikana plaaplaa... Kiitos suuri itelles kommentista!! <3

      Poista