keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Mummu

Rakas mummu täytti kunnioitettavat 94 vuotta. Piirsin hänelle lahjaksi muotokuvan 79 vuotta vanhasta valokuvasta, rippikuvasta.


Mummu laittoikin todellisen haasteen pöytään: tästä tuli vaikein muotokuva, jonka oon koskaan piirtänyt. Ilme oli jotenkin tutkimaton ja katse todella voimakas. Vaikeus johtui varmaan osaltaan myös siitä, että mulla oli kamala kiire/stressi ja siinä kiireessä piti vielä tuo työ tehdä. Aluksi se oli tarkoitus tehdä kuivapastellilla, mutta paineen alla päädyin tuttuun ja turvalliseen lyikkäriin. Piirrustus on kokoa A3.

Itse tehty piirros on kuitenkin aina mukava lahja antaa, vaikkei itse siihen täysin tyytyväinen olisikaan. Huomaa, että oon tuntenut mummun aina vanhana: hän näyttää vanhemmalta piirrustuksessa kuin kuvassa. :D Tuo varman päälle -tyylinen piirustusjälki jäi hajottamaan, mutta menköön se nyt vaikka kiireen piikkiin. Pääasia, että sain mummun ilahtumaan. :)

Tässä mallina ollut kuva 1936.


<3 naattu

torstai 17. lokakuuta 2013

Peplum

Ompeleminen oli mulle aikaisemmin rakas harrastus, mutta viime aikoina se on jäänyt vähemmälle, siksikin, ettei mulla tällä hetkellä sellaista vempelettä kuin ompelukone satu olemaan.

Pienenä ihmisenä ei ole aina helppoa löytää itselleen sopivia ja hyvin istuvia vaatteita, siksi oon ommellut melkein kaikki juhlapukuni itse. Pari viikkoa sitten innostuin ompelusta uudelleen ja ompelin pitkästä aikaa suunnitelmani todeksi. Halusin yksinkertaisen, hyvin istuvan, valkoisen peplumpaidan laadukkaasta kankaasta, ja tässä se nyt on:




Tällaisia ajattomia "laatuvaatteita" pitäisi kyllä ommella enemmänkin. Oon yrittänyt viime aikoina pukeutumisessa keskittyä enemmän laatuun kuin määrään, mutta pakko myöntää, että se on jäänyt vain yritykseksi... :D

<3 naattu

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Epätoivoisia räpellyksiä

Juhlin kansainvälistä epäonnistumisen päivää yhden päivän myöhässä, toissapäivänä. Keskittymiskyky oli teillä tietämättömillä ja seuraavaksi päiväksi oli pakko saada A3 luonnos valmiiksi mielikuvitustilasta. Tehtävänanto oli tosi mielenkiintoinen, ja olin innoissani tehtävästä, mutta...

Kokeilin, yritin, testasin, mutta ei vaan lähtenyt!


Rehellisyyden nimissä esittelen teille tällä kertaa epätoivoisia räpellyksiäni, ihan vaan demonstroidakseni että aina ei voi onnistua, ja epäonnistumiset on ihan sallittuja. Ennen kaikkea yritän painottaa tuota sanomaa itselleni, kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin opetella siihen, ettei ihan joka kerralla voi ja tarvitse onnistua täydellisesti. On vain opeteltava olemaan armollinen itseään kohtaan. :)


Kötöstysluonnoksia



Seuraavasta luonnoksesta saa miettiä jo ihan tosissaan mitä se yrittää esittää.


Pieniä kiivastumisen merkkejä:


Ensimmäinen oikea versio


Viimeisestä työstä tuli kuitenkin ihan siedettävä, vaikkei se vastannutkaan ihan sitä mitä hain.


Tuottaako teillekin isoja hankaluuksia hyväksyä epäonnistumisia? Varsinkin, jos kyseessä on jokin "oma juttu"?

<3 naattu


torstai 3. lokakuuta 2013

Kuvataidediplomi



Luonto tekee kauneimman taiteen.

 Luonnonmateriaaleista mielestäni ehkä kaunein ja inspiroivin on linnun sulat. Vuosi sitten kuvislukion lopputyökseni tein kuvisdiplomin, jossa sulat toimivat sekä inspiraationlähteenä että tärkeimpänä materiaalina. Silloin tein sulista mekon, tällä kertaa projektin alla on sulkakoru, josta kerron lisää sen valmistuttua.

Kuvisdiplomin aiheena oli vieraan kulttuurin vaikutus, toteutustapana nykytaide. Keskityin pohtimaan Pohjois-Amerikan alkuperäiskulttuurien vaikutusta länsimaiseen kulttuuriin, koska vieraista kulttuureista juuri intiaanikulttuureja pidin ja pidän edelleen kiinnostavimpina ja inspiroivimpina. Halusin tehdä työni kunnianosoitukseksi noille monipuolisille, rikkaille kulttuureille.

Kursivoinnit ovat otteita kuvisdiplomin portfoliosta.


Intiaanit käyttivät sulkia alun perin esimerkiksi päähineissä tai taikakaluissa. Sulilla ja niistä valmistetuilla esineillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia sekä pyhiä ja suuria merkityksiä. Sulan saattoi saada urotyöstä, ja siksi se toimi myös arvon merkkinä.

Halusin työni olevan maanläheinen, joten sulkienkin tuli olla aitoja. Maanläheinen on myös kankaaksi valitsemani luonnonvalkoinen sifonki.


Sulkien hankkiminen osoittautui vaikeaksi, mutta onneksi sain pitkän etsinnän jälkeen parilta metsästäjältä kauniita teeren sulkia ja höyheniä.


Luonnos mekosta, A4, kuivapastelli.


Intiaanikulttuureista innostuneena piirsin portfolioon "oheistyönä" perhepotretin suloisesta eskimoperheestä. A3, kuivapastelli.


Sopivia kaavoja ei löytynyt mistään, joten lopulta jouduin tekemään ne itse kokeilemalla ja sovittelemalla. Tekemistäni leimasi koko ajan kokeilu, sillä en halunnut tyytyä keskinkertaiseen.



Valkoinen symboloi intiaaneille onnellisuutta, rauhaa, pitkäikäisyyttä ja viisautta.



Puvussa intiaanikulttuuri yhdistyy eurooppalaisen kulttuuriin perustaan, nimittäin antiikin Kreikan kulttuuriin, josta kertovat muun muassa empire-linja, laskeutuva kangas ja kankaan sävy. Työssäni yhdistyvät siis intiaanikulttuuri ja eurooppalainen kulttuuri alkuperäisimmillään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Tiukan aikataulun takia päivänvalolla ulkona otettujen kuvien sijaan kuvat otettiinkin sisällä ja illalla keinovalaistuksessa. 





Intiaanit ovat edelleen elävä ja kasvava kansojen kokonaisuus, joilla on erittäin rikas ja mielenkiintoinen kulttuuri. Korostaakseni tätä ajatusta valitsin teokseni malleiksi lasta odottavan siskoni ja tämän lapsen. Hieman intiaaneja muistuttavat mallit samaistuivat rooleihinsa ja kantoivat pukujaan hienosti.



Se, että jouduin suunnittelemaan ja soveltamaan kaiken itse ilman valmiita malleja, oli sekä vaikeinta että ehdottomasti palkitsevinta. Opin paljon uutta ja sain nähdä, kuinka omasta ajatuksesta vähitellen syntyi käsin kosketeltavaa taidetta.

<3 naattu

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Luonnoksia

Ensimmäisiä koulutöitä. Arkkitehtuurin historiassa piti piirtää pari luonnosta oululaisesta arkkitehtuurista. Valitsin tietty sen koristeellisimman eli kulttuuritalon. ;)

Kokeilin vähentää turhantarkkaa piipertämistä, yritin keskittyä olennaiseen ja vangita tunnelman. Piti myös testailla vesivärejä vaikken edelleenkään oikein ymmärrä miten ne käyttäytyy. En oikein tiiä onnistuinko missään noista, mutta ainakin opin lisää, ja kunhan saadaan palaute töistä niin vielä enemmän.

Molemmat on A3-kokoisia.



En oikein tiedä onko tämä parempi maalattuna vai ei, kummin teistä? Kuvan laatu tosin hämää vähän.


En voi uskoa sitä, että koulunkäynti voi olla tällaista - piirtämistä! Oon niin onnekas :)

<3 naattu




keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Muutos

Ennen



Jälkeen


 


Tässä oli vain olohuone (mun huone), mutta me ollaan rempattu koko asunto lukuun ottamatta vessaa ja keittiötä, jotka on rempattu aikaisemmin. Voin kertoa, että voi 54 huonosti rakennetussa neliössä olla älyttömästi työtä! Oon siis itse ollut koko ajan ollut maalaamassa/tasoittamassa/hiomassa etc..., rempassa apuna tai tehny sitä itsenäisesti. Paljon oon oppinut ja ihan hauskaakin on ollut (vaikka raskasta), mutta sen tiiän että kyllä mun ala on silti tuo rakentamisen suunnittelupuoli sen tekemisen sijaan :D

Mahtavaa on ollut itse valita pintamateriaaleja, tapetteja ja muita. Sisustuksen perusraamit alkaa nyt vähitellen olla kohdallaan, ja sen kulmakivinä on kuten ennenkin lainattu/itse tehty/itse tuunattu/kierrätetty ja tietty sitä on määritellyt tiukka opiskelijabudjetti. Luovuutta ei siis vain saa, vaan on pakko käyttää, kun ei ole varaa ostaa käytännössä mitään eikä sitä 300 euron designlamppua varsinkaan saa, ei saa vaikka kuinka hauuuluaaaaaaa. Mut sit ku mä oon iso ja rikas niin ostan niitä vaikka joka huoneeseen, mutta nyt, tähän olkkariin teen sen itse. :)

Tässä vain nopea pikakatsaus, kuvailen asuntoa ja kerron lisää sitten, kun se on "valmis".

 
Rempan ohella en oo ehtinyt tehdä paljon muuta kuin käydä koulua. Ja millaista koulua! Odotukset olivat kyllä korkealla, mutta silti ne ylittyivät. Luovia, innostuvia ihmisiä, kaunis ja inspiroiva ympäristö sekä monipuolinen, kiinnostava opetus ja itse tekeminen... Ymmärrän täysin niitä, jotka sanoo, että arkkitehtuuri on elämäntapa. Ainoa miinuspuoli on, että opiskelu vie aikaa törkeen paljon.
 
 
 
On mukava huomata, että jaksatte edelleen käydä kurkkaamassa blogiini, vaikka itse en oo (yllättäin) ehtinyt täällä käymään kuin ajatuksissa. Intoa kyllä ois - mutta tuleekohan mulla koskaan olemaan sellaista aikaa, jolloin ei olisi kiire?
 
Värikästä syksyä! <3 naattu

perjantai 30. elokuuta 2013

Potretti

Hellou pitkästä aikaa ja tervetuloa, uudet lukijat!
 
Nyt uskallan varovasti lupailla comebackia tänne bloggailun maailmaan. Ei siksi, että aikaa olisi nyt enemmän, tekemistä päinvastoin tuntuu riittävän aivan määrättömästi. Mutta syksy; pimenevät illat, kylmenevät päivät ja ennen kaikkea rutiinit. Niiden myötä tulee tarvekin bloggailla, kun kesällä blogia ei muistanut olevan olemassakaan.
 
Piirsin pitkästä aikaa, ja kunnolla. Veli ja sen vaimo tilasivat multa muotokuvan pienestä pojastaan. Tekniikaksi valittiin ihan lyijykynä valkoisella conte-kynällä tehostettuna iiiisolle A2-kokoiselle vaaleanharmaalle paperille. Keltainen (akryyli) valittiin tehosteväriksi, aivan kuin sisustuksessakin.
 
Pahoittelut kuvan rajauksesta. Ostin vihdoin oman tietokoneen eikä tässä ole vielä ohjelmaa jolla muokata kuvia...
 

 
Harmittamaan jäi huono paperi; värillisiä papereita on säälittävän vähän tarjolla ja tuo oli parasta laatua mitä löysin. Silti se kupruili akryylimaalista, eikä paperi suostunut kunnolla ottamaan valkoista contekynää. Toivotaan että kehyksissä paperin saa edes vähän suoristumaan.
 
 
Toisinaan multa kysellään muotokuvapiirroksia milloin mistäkin, yleensä lapsista, joskus hääkuvista ja kerran piirsin koiran.

Piirrän kyllä muotokuvia tilauksista.
Vaikka tuntemattomillekin. :)
Jos puhutaan perinteisestä muotokuvapiirrustuksesta, käytän mielelläni mallina jotain hyvälaatuista valokuvaa. Tekniikoista ja hinnoista voidaan sopia tilanteen mukaan. Jos kiinnostuit, laita sähköpostia osoitteeseen naattu.h@hotmail.com.
 
Muita tekemiäni muotokuvia ei blogista taida vielä löytyä kuin tämä.
 
<3 naattu