sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Varjosta valoon




Se, missä äärimmäinen valo ja varjo kohtaavat, pysäyttää. Ei ole varjoa ilman valoa, eikä valoa ilman varjoa. Valo ja varjo tekee kaiken näkyväksi, koettavaksi, eläväksi. Se saa rakennuksen seinät liikkumaan ja liikkeen pysähtymään. Itse se ei pysähdy koskaan, vaan jatkaa muuttumistaan joka sekunti.





<3 naattu

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Helsinki


 

Ei kesää ilman Helsingin reissua. Helsinki on ihana: se on yhtä aikaa pieni ja suuri, kaunis ja ruma, ystävällinen ja epäystävällinen, viihtyisä ja epäviihtyisä. Mutta se on kaupunki, jossa on kaupunkikulttuuri elää, eikä kukaan ihmettelisi, jos ottaisin lehtiön ja menisin kaupungille piirtämään. Siksi rakastan tuota kaupunkia, vaikken haluaisikaan asua siellä kuin aina vain kesän kerrallaan.
 






 <3 naattu


lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesä

Kesä on maailman kaunein sana, nyt, tänään. Tänään pyyhitään pölyt kamerasta, tänään kävellään luonnossa, ei ohi, ei läpi, vaan luonnossa. Kesä on kontrasteja, kesä on vihreidenvihreiden lehtien läpi häikäisevä valo, kesä on aamukaste paljailla varpailla, kesä on rakkaita kavereita ja aikaa ja aikaa. Kesä on innostus piirtää kaupunki ja tori, kesä on ilo upottaa sormet multaan, kesä on intoa juosta metsässä, kesä on energiaa joka ei lopu koskaan.





tulin takaisin! <3 naattu

torstai 30. tammikuuta 2014

Malli

 ”Arkkitehtonisen rakenteen osat noudattavat ihmiskehon lakeja. Se, joka ei hallitse alastonmallia, ei voi ymmärtää arkkitehtuurin periaatteita.”


- Michelangelo, 1500-luku









Tässä sitä taas ollaan, croqeja piirtelemässä. Arkkitehdin koulutukseen kuuluu edelleenkin elävän mallin piirtäminen, ja mulle se sopii paremmin kuin hyvin. Se on hirvittävän vaikeaa ja just siksi niin opettavaista. Croqeja piirrettiin kuitenkin niin vähän ettei niistä tahtonut tulla mitään. Yllä olevat on muistaakseni 2 minuutin croqeja.



Ensimmäistä kertaa elämässäni piirsin myös ihan oikeaa mallia - siis elävää mallia pitempiä aikoja. Yhtä ja samaa piirustusta saatettiin hinkata koko tunti, melkein 2 h! Croquis on kuitenkin enemmän mun juttu, vaikka tykkäsin tästäkin. Kun aikaa on paljon, jäljestä tulee paljon vähemmän lennokasta. Hiili oli uusi tuttavuus, enkä oikein missään vaiheessa päässyt sinuiksi sen kanssa. Tämä on valtavalle A1 paperille, varmaan reilun tunnin verran työstetty hiilityö.






Sen sijaan rakkautta ensisilmäyksellä oli tussilla maalaaminen <3. Tämä oli ehkä vielä vaikeampaa kuin hiilellä, puhdasta kokeilua.






Lopuksi kokeilin vielä jotain radikaalia, eli mustalle paperille piirtämistä. Vrt. ylläolevaan, malli on sama ;)






Ihanaa, kun jaksatte käydä edelleen lukemassa blogia, vaikka täällä on viime kuukausina ollut kuolemanhiljaista. Kevätinnostus on mulla kohdistunut enemmänkin liikuntaan kuin piirtelemiseen, mutta haaveissa olis edelleenkin ehtiä piirtelemään, ja varsinkin treenailemaan akvarellimaalausta. :)



Valoisia kevätpäiviä! <3 naattu

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Mummu

Rakas mummu täytti kunnioitettavat 94 vuotta. Piirsin hänelle lahjaksi muotokuvan 79 vuotta vanhasta valokuvasta, rippikuvasta.


Mummu laittoikin todellisen haasteen pöytään: tästä tuli vaikein muotokuva, jonka oon koskaan piirtänyt. Ilme oli jotenkin tutkimaton ja katse todella voimakas. Vaikeus johtui varmaan osaltaan myös siitä, että mulla oli kamala kiire/stressi ja siinä kiireessä piti vielä tuo työ tehdä. Aluksi se oli tarkoitus tehdä kuivapastellilla, mutta paineen alla päädyin tuttuun ja turvalliseen lyikkäriin. Piirrustus on kokoa A3.

Itse tehty piirros on kuitenkin aina mukava lahja antaa, vaikkei itse siihen täysin tyytyväinen olisikaan. Huomaa, että oon tuntenut mummun aina vanhana: hän näyttää vanhemmalta piirrustuksessa kuin kuvassa. :D Tuo varman päälle -tyylinen piirustusjälki jäi hajottamaan, mutta menköön se nyt vaikka kiireen piikkiin. Pääasia, että sain mummun ilahtumaan. :)

Tässä mallina ollut kuva 1936.


<3 naattu

torstai 17. lokakuuta 2013

Peplum

Ompeleminen oli mulle aikaisemmin rakas harrastus, mutta viime aikoina se on jäänyt vähemmälle, siksikin, ettei mulla tällä hetkellä sellaista vempelettä kuin ompelukone satu olemaan.

Pienenä ihmisenä ei ole aina helppoa löytää itselleen sopivia ja hyvin istuvia vaatteita, siksi oon ommellut melkein kaikki juhlapukuni itse. Pari viikkoa sitten innostuin ompelusta uudelleen ja ompelin pitkästä aikaa suunnitelmani todeksi. Halusin yksinkertaisen, hyvin istuvan, valkoisen peplumpaidan laadukkaasta kankaasta, ja tässä se nyt on:




Tällaisia ajattomia "laatuvaatteita" pitäisi kyllä ommella enemmänkin. Oon yrittänyt viime aikoina pukeutumisessa keskittyä enemmän laatuun kuin määrään, mutta pakko myöntää, että se on jäänyt vain yritykseksi... :D

<3 naattu